Nuorena se on vitsa väännettävä!
Taisin olla viisi, kun olin ensimmäisen kerran jazzeilla. Tätini olivat ommelleet minulle samanlaisen jazzasun, kuin itselleenkin; ruutushortsit ja bleiserin. Minun oli punaruudullinen ja tädit tietenkin sinisissä ja vihreissä kuoseissa. Muistan siltä kesältä vain ponttoonisillan ja Rusina-rumpalin!
Seuraavana kesänä osallistuin jo kiivaammin Kirjuriluodon toimintaan, keräilin nim. Kirjurinluodolla pulloja Pepsi-lippa päässä ja siitä se sitten lähti. Joka vuosi tuli jollain tavalla osallistuttua jazzien toimintaan, sillä äitini auttoi jamilippujen myynnissä, kun taas isäpuoleni toimi isäntänä useassa jamipaikassa. Siihen aikaan jameja pidettiin lähinnä ravintoloissa kuten Otavassa, Rantasipissä ja JuhanaHerttuassa.
Ensimmäisen kerran muistan ottaneeni vastuuta toimitsijan tehtävistä 10-11-vuotiaana, kun olimme äitini kanssa hotelli Otavassa myymässä lippuja ja eksynyt amerikkalainen artisti tuli kysymään tietä soundcheckiinsa. En tosin muista enää artistia, mutta lähdin ohjaamaan häntä pyörälläni kohti Riihikedon koulua hänen seuratessa autolla perässä.
Myöhemmin toimin Pori Jazzien toimitsijana lipunmyynnissä, puhelinvaihteessa, kahvinkeittäjänä, oppaana, yms. yms. yms. ja nuo ajankohdat kesästä olivat kesän ehdottomia kohokohtia nuoren ihmisen elämässä. Kaupunki oli täynnä ulkomaalaisia, joiden kanssa saattoi harjoitella englanninkielen taitoaan ja pääsi usein yllättävän lähellekin kurkistamaan artistien arkea. Kaikki olivat hyvällä tuulella ja huumorilla selvisi melkein tilanteesta kuin tilanteesta, kuten ’83 minulle silloin vielä tuntematon artisti BobbyMcFerrin taidemuseossa laulatti meitä – Don’t worry, be happy!
Pori Jazz on antanut minulle mielettömästi mukavia muistoja ja elämyksiä. Olen myös päässyt nauttimaan siitä tiiviistä yhteisöstä, joka yhteen hiileen puhaltaen rakensi noita kesän festivaaleja talkoovoimin. Työ ei ollut koskaan ryppyotsaista puurtamista vaan mieletöntä flow:ta, jossa jokainen hoiti oman roolinsa – jopa tapahtumasta kertovassa elokuvassa (vaikka Heikki Kahila ei siitä luvannutkaan oscareita) tai videon kuvaamisen yläilmoista jazzien hovikuvaajan, Matti Juutilaisen lentäessä konetta!
Yhteisöllisyys on ollut Pori Jazzin parasta antia!
1 kommenttia
Jätä kommenttiKiitos muistoistasi ja hienoista valokuvista!
Olisipa hauska nähdä kuva ruudullisista jazzasuistanne, olitte varmasti tyylikkäitä. Jazz-kesäsi ovat olleet muistorikkaita ja olet saanut mielenkiintoisia kokemuksia. Yhteisöllisyyden kokemus on ollut ilmeisen vahva.
Kukahan mahtoi olla tuo mystinen eksynyt artisti?
Jätä kommentti