Tämä lienee mukavin jazz-muistoni:
Joskus 80-luvun loppupuolella oltiin hyvän kaveriporukan kanssa nautiskelemassa Lokki-lavan konsertista. Taivas oli avannut kaikki hanat eli vettä tuli kuin aisaa, ja kyyristeltiin penkkien välissä muovien alla. Hyvistä suojautumisyrityksistä huolimatta olo alkoi olla yhä vettyneempi, mutta tunnelma pysyi silti korkealla, kun korkeiden lämpöasteiden ansiosta kylmäkään ei alkanut vaivata.
Ja kun lopulta jokainen neliösentti oli kastunut eikä ollut enää mitään "himmailtavaa", niin loikkasin nurtsille heittämään tanssimuuveja estradilla soittavan latino/reggae-bändin rytmien vetämänä. Sain pian seuraa, ja lopulta hypittiin pitkässä letkajenkkajonossa ympäri konserttialuetta. Kaikilla oli hauskaa, myös muilla konserttivierailla, joihin hyväntuulisuus näkyi heihinkin tarttuvan.
Huonon sään ei siis välttämättä tarvitse vesittää festarifiilistä, tärkeintä on positiivinen asenne!
0 kommenttia
Jätä kommenttiJätä kommentti