Oli kesä 1973. Olin ollut kesätöissä Yyterin silloisen leirintäalueen kioskissa nakkeja lämmittämässä ja ajattelin käyttää osan tienisteistä jatsareilla. Kuljeskelin yksikseni ajatuksissa edessäoleva Interrail-reissu. Yhtäkkiä törmäsin tuttuun kaveriin. Hän oli lyseolainen, joka oli jo aiemminkin aiheuttanut väristyksiä sydämen ympäristössä. Poika kysyi voisiko liittyä seuraan ja sopihan se. Kuljeskelimme ja istuimme penkeillä kuuntelemassa jazzia. Halpaa viiniäkin oli ja aika kului siivillä vanhojen koivujen ympäröimällä aukiolla. Aurinko laskeutui ja tuli viileämpää. Loppuillasta eräs ystävättäreni luopui jamilipustaan hotelli Satakuntaan ja niin sain jatkaa iltaa uuden ihastukseni seurassa. Nykyisin samainen lyseolainen on aviomieheni, on ollut jo yli 30 vuotta.
0 kommenttia
Jätä kommenttiJätä kommentti