Osallistuin tyttäreni kanssa valokuvauskurssille -90 luvun lopulla. Tyttäreni oli n. 14 vuotta ja erittäin kiinnostunut ja innostunut valokuvauksesta. Hankimme yhteisen järjestelmäkameran. Kurssilla neuvottiin kuvaamaan paljon, jotta olisi riittävästi kehitettävää materiaalia. Digikuvaus ei ollut vielä valloittanut maailmaa. Tyttäreni kuvasi paljon, minä hyvin niukasti. Kehitimme oppien mukaan filmit kuviksi ja oli jännittävää hakea pimiöstä valmiita kuvia. Omani epäonnistuivat järjestään ja tyttäreni sai hienoja otoksia. Sama on jatkunut, tytär on ammattivalokuvaaja ja itse kuvaan lähinnä koiriani eri tilanteissa.
1 kommenttia
Jätä kommenttiOi! Olisipa hienoa tietää miten tytär koki opiston valokuvauskurssin ja vaikuttiko se osaltaan tähän myöhempään uravalintaan. Tuolta ajalta valokuvauksen maailma on kyllä muuttunut melkoisesti! Itsekin silloisen työväenopiston valokuvauskurssin käyneenä muistan, että jo pimiössä työskentely itsessään oli jännittävää itse ottaman kuvan valottamisesta ja kehittämisestä puhumattakaan!
Outi/Porin seudun kansalaisopisto
Jätä kommentti