Vanhempani ryhtyivät sodan jälkeen vuonna 1946 hankkimaan omaa kesämökkiä, vaikka asuimme siihen aikaan keskellä Poria vuokra-asunnossa. Vuokralla asuminenhan oli toki siihen aikaan vielä yleisin asumismuoto. Tontti ostettiin Valkjärven pohjoisrannalta Siikaisten puolelta ja rakennuspuut kaadettiin omalta tontilta. Pulaa oli kaikesta tarvittavasta materiaalista. Niinpä tuvan lämmityslaitteeksi valikoitui Porin Matti, kun Puolustusministeriö purki Porin lentokentällä saksalaisten jälkeen ehjiksi jääneitä tarpeettomia parakkeja ja myi niistä saatua materiaalia siviilikäyttöön.
Matti oli (ja on edelleen) sitä suurinta mallia. Lentokentältä se vietiin talvella hevospelillä tavara-asemalle ja nostettiin Haapamäen junaan. Honkakosken "asemalla" eli laiturivaihteella oli vastassa Portaanpään isäntä Vilho Rantala. Matti kipattiin junasta lamuskarekeen, jolla se tuotiin Valkjärven jäätä pitkin rakennuspaikalle. Rakennuksen hIrsikehikko oli vasta pystyssä, kun Matti hilattiin miesvoimin 3-4 metrin korkuista rantatörmää pitkin ylös köysien ja telojen avulla ja pystytettiin valmiiksi valetulle betonilaatalle.
Mökin isäntänä on nyt nuorin veljeni. Matti on saanut vuosikymmenien saatossa pintaansa uutta maalia, mutta lämmöntuotantokyky on edelleen moitteeton. Karrikoidusti ilmaisten saatuaan pari kourallista risuja ja käpyjä loihtii noin 70 vuoden ikäinen Porin Matti tuvan edelleen lämpimäksi hämmästyttävän nopeasti.
Portaanpään Vilhon yksi veli oli muuten Porissa liikemiehenä monin tavoin vaikuttanut Taisto Rantala.
0 kommenttia
Jätä kommenttiJätä kommentti