Kerro
museolle

Olen alunperin Tampereelta 1941 syntynyt. Tulin Satakuntaan 1968 Säkylään Lännen Osuuskauppaan aluepäälliköksi. Sieltä oisko ollut 1970 pääsin apulaisjohtajaksi Euraan Lännen Osuuskauppaan. Se oli ensimmäinen fuusiokokeilu, jossa Osuuskunta Omakauppa (Eura) Kauppakunta Sataharju (Säkylä) ja Kiukaisten Osuuskauppa muodostivat Lännen Osuuskaupan. Miksi näin kävi, oli että kiukaislainen Vaaniin kanrtanon isäntä maanviljelyneuvos Mikko Linkola oli SOK:n hallintoneuvoston puheenjohtajana. Aikaan liittyi muutenkin suuret muutokset.
1981 tulin henkilöstöpäälliköksi Satakunnan Osuukauppaan, 1985 hallintojohtajaksi ja 1994 toimitusjohtajaksi ja jäin eläkkelle 2003.
Hurjimpia vaiheita oli 1980-luvun alun kriisi.Samaan aikaan tuli fuusiot Satakunnassa ja olimme henkiinjäämiskamppailussa. Jouduin irtisanomaan ihmisiä ja lopettamaan kyläkauppoja. Se oli raskasta.
Tavallinen työpäivä… sitä ei ole. Koskaan ei kahta samanlaista päivää. Jos on suunnitellut viikko-ohjelman, se muuttuu varmasti. Kiireen keskellä pitää miettiä myös tulevia aikoja. Kun olin konttorin puolella, niin juhlapäivinä oli pakko lähteä katsomaan liikkeen puolelle, mitä varten olen olemassa. Se oli kiva poikkeama normaalihommasta.
Koetimme pitää väestä hyvää huolta. Kun lähdimme rakentamaan raunioilta 1980- ja 90-lukujen vaihteessa. Oli pakko keksiä jotain, joka antaa tulevaisuuden uskoa henkilöstölle. Aloimme vetää hanketta. Työpoliittinen yhdistys myönsi Satakunnan Osuuskaupalle 1998 Tammikuun kihlat pitkäjänteisestä henkilöstöyhteistyöstä. Se on sitä, mitä nyt 2000-luvulla puhutaan.
60-luvun lopulla Lännen osuuskaupan aluepäällikkönä Säkylässä… Ns. pienoistavaratalo avattiin Säkylään. Välillä istuin kassalla, että opin tuntemaan ihmisiä. Siellä oli rautakauppaa, maatalouskauppaa, päivittäis- ja erikoistavaraa, kaikki mitä tarvitaan löytyisi saman katon alla. Enemmän pyörin myymälässä kuin konttorin puolella. Oli myös myymäläautoja, olin siellä joskus mukana. Kaikki tunsi toisensa ja joku saattoi soittaa, että tuo se rehusäkki taas, pitivät itsestäänselvänä, että kuski tietää kenelle.

Kerran oli juustokurssi myyjille 1969-1970 aikoihin. Sattumalta samaan aikaan meille tuli useita isoja könttejä, dritteleitä, voita, koska Suomen valtio oli purkamassa voivuortaan. Kaikki katsoivat sormi suussa, mitä sille tehdään. Juustomestari otti juustolangan veti ammattitaitoisesti voin paloiksi, kun me vain ihmettelimme. Saatiin voi kauppakelpoiseksi.