Kerro
museolle

Tänään ostin naudan luomujauhelihaa Porin hallista. Käyn aika usein hallissa. Se juontaa siitä, että meidän perheemme on lapsesta asti oppinut käymään hallissa, koska isäni kävi täällä. Isäni oli puutarhuri Paavo Seljamo, joka viljeli vihanneksia ja toi niitä tänne hallikauppiaille. Me lapsena päästiin joskus isän mukana halliin, silloin kun mahtui autoon. Hänen asiakkaitaan olivat mm. vihanneskauppa Suomi, se oli nykyisen bingon peränurkassa. Torin puolen sisäänkäynnin vieressä vasemmalla puolella oli Noormarkun tehtaan puutarhan myymälä. Niihin hän vei vihanneksia.
Isä soitteli maanantaisin ja torstaisin, että mitä viedään ja tiistaisin ja perjantaisin toimitti niitä. En ihan tarkkaan muista, kuka Noormarkun puutarhan myymälää piti, mutta sitten tuli Toini Laakso, joka laittoi myymälän Viljamaan paikkaan torin puoleisesta sisään käynnistä suoraan. Anja Aggella oli myymälä sisäänkäynnin oikealla puolella. Myöhemmin Noormarkun puutarha lopetti, joten vain Laakso ja Agge olivat enää lopuksi isän asiakkaita. Suomet olivat jo silloin aika vanhoja, vanhempia kuin 1909-syntynyt isäni ja he varmaan kuolivat ja liike loppui. Tämä oli pääasiassa 1960-luvulla, Suomi oli ehkä jo 50-luvulla.
Isä oli sellainen vitsiniekka, persoonallinen tyyppi. Isä tuli kauppahalliin ovesta, hänellä oli pakaasit kädessä, avasi oven, nosti käden pystyyn ja huusi niin lujaa kuin kurkusta pääsi: "Tervehdys tälle päivälle!". Joskus sattui niin, että hän tuli toisesta ovesta ja toisesta hänen veljensä, Niilo Seljamo, (hän oli kioskikauppias, hänellä oli keltainen funkiskioski "N. Seljamo" vanhan sillan kupeessa), koko halli kaikui kun molemmat huusivat yhtäaikaa. Aina kun isä tuli tiistaisin ja perjantaisin halliin, äiti teki isän kansioon kauppalistan. Sitten ostettiin suurinpiirtein aina samat tavarat. Sarpilta ostettiin ruislimppu, lihakaupasta kinkkua, jota siivutettiin leivälle, ja perjantaisin paistia viikonlopulle, Iivariselta voita ja juustoa.

Muistan joskus lapsena, että sain itselleni uuden nuken. Nukke oli minulle tosi tärkeä ja suunnittelin, että neulon nukelle sellaiset vaatteet kuin vauvalla on. Kotini ei ollut kaupungissa vaan Hyvelässä, joten tulin yksin linja-autolla Poriin, eikä minulla kai ollut muuta asiaa kuin se villalanka. Sitten tulin halliin ja Lavikon lankaliikkeeseen. Se oli sellainen että käytävältä ostettiin ja siinä oli tiski. Ostin yhden vyyhdin vaalenapunaista vauvalankaa, joka oli ihanan pehmeetä. Sen on täytynyt olla ihan 1960-luvuna alussa. Ostin myös sellaisen hakaneulan, jossa on muovinen pää, ettei se pistä sitä nukkea. Ja sitten menin taas Hyvelän autolla takaisin kotiin.

Täällä hallissa oli sellainen herkkupuoti, jossain luomupuodin kohdalla, jossa myytiin irtosuklaata. Se oli iso klöntti, josta ne lohkaisivat palasia. Silloin kävin jo tyttölyseota. Tulimme halliin, ostimme klöntin suklaata ja lähdimme torille ja Hyvelän autolla kotiin.

Koska isäni kävi hallissa ja pääsimme joskus mukana, opimme käymään hallissa, minä ja sisarukset. Niin on luontevaa tulla halliin ja ostaa täältä. En esimerkiksi käy isoissa marketeissa. Tänne on mukava tulla ja kohdata ihmisiä, tämä on sellainen kotoisampi paikka.